Päiväkirja

merkintöjä yhteensä 8 kpl

Osallistuin tänään Kyöstin ja Likan kanssa Navajossa järjestettäviin Virtuaalisten Show-näyttelyiden alaisiin näyttelyihin. Suomenhevosten piireissä näyttelyissä pärjääminen on työlästä, koska rotu on hyvin yleinen ja upeita yksilöitä on vaikka muille jakaa. Lisäksi minun hevoset ovat vielä sen verran nuoria, ettei niillä käytöstavatkaan ole parhaimmasta päästä, joka entisestään hankaloittaa sijoittumista. En siis odottanutkaa mitään suurempian saavutuksia, pääasia että hevoset saavat kokemusta.

Eniten minua kuitenkin naurattaa se, että ilmoitin Kyöstin vahingossa väärällä nimellä mukaan. Alunperinhän suunnittelin orille viralliseksi nimeksi Kyöstiä ja nyt kun sitä käyttääkin lempinimenä päivittäin, niin tyytyväisenä ilmoitin sen mukaan Mörkövaaran Kyöstinä. Periaatteessa jo siinä vaiheessa järjestäjän olisi pitänyt hylätä tai huomauttaa asiasta meille, koska hän sai kopiot virallisista papereista osallistumisvaiheessa. Mutta ei, nimi meni häneltäkin ohi. Viimeistään tuomarin olisi pitänyt tuomarointivaiheessa tehdä hylkäys, koska nimen tulee vastata hevosen virallista nimeä. Mutta ei niin ei, tuomariltakin meni virallinen tai osallistumisnimi ohi ja Kyösti sai arvostelun luokastaan.

takaisin ylös

01.07.2018 - Muuttopäivä

Kävin toissapäivänä hakemassa Kyöstin kotiin ja koska matkoihin meni yli kuusi tuntia per suunta, en todellakaan lähtenyt tekemään melkein samanlaista reissua hakeakseni Likan kotiin. Tarkoitukseni oli hakea tyttö seuraavana päivänä, mutta sen verran rankka oli Kyöstin hakureissu, että soitin Likan kasvattajalle ja sovimme, että haen sen tänään. Lainatraileri pakattu, kiinnitetty auton perään ja vielä triplavarmistus, että kaikki oleelliset tavarat ja jutut varmasti on mukana. Hengenvaaran tilalle ajaa kuitenkin nelisen tuntia, niin en todellakaan halua ajaa sitä tuplasti edestakaisin.

Matka taittui rattoisasti, kovin paljon ei ollut muuta liikennettä, enimmäkseen vain vastaantulijoita. Perillä minua odottikin jo Hapero, joka kutsui minut suoraan ruokapöytään, josta ei todellakaan ollut puhetta. En hangoitellut vastaan, koska olin ajanut pysähtymättä kertaakaan, joten nälkä oli jo aikamoinen. Ruokailun jälkeen haimme Likan, joka oli karsinassa odottamassa. "No hei tyttöseni", tervehdin rautiasta tammaa. "Juoksutin sitä tänään reilun puoli tuntia, niin ei ole ihan niin virtaa täynnä, kuten normaalisti", Hapero kertoi. "Joo, hyvä juttu. Sinähän olet sellainen energiapupu, etkö olekin", sanoin taputellen Likan kaulaa. Neiti hörähti kimakasti, ihan kuin myöntääkseen asian.
kuva © ohmeaghan / CC BY 2.0

Likka oli intoa täynnä päästessään pihalle ja oli tottuneesti lähdössä tarhalleen. "Ei ei, ei me sinne enää mennä", sanoin hevoselle ja ohjasin sitä autoani kohti jatkaen: "Me lähdetään kotiin." Hevonen pysähtyi, katsoi ensin minua, sitten tarhaa ja taas minua. Pystyin kuvittelemaan tyypillisen olan kohautuksen, kunnes tamma lähti kävelemään perässäni. Likka meni reippaasti traileriin ja heti hamuilemaan matkaheiniä. Juttelimme Haperon kanssa vielä viimeiset jutut ja sovimme, että laitan viestiä, kun olemme perillä. Tarkistin, että traileri oli kunnolla kiinni, omistuspaperit, passit ja muut löytyy ja lähdin sitten ajamaan pois päin.

Pysähdyimme matkalla kerran jaloittelemaan ja olimme Loitsulassa viiden pintaan. Likka tuli hieman nukuksisen oloisena trailerista ulos, mutta heräsi aika nopeasti, kun tajusi, että ollaankin ihan uudessa paikassa. Se olisi mieluusti halunnut kirmailla ympäri pihaa, mutta rauhoittelin sitä ja sanoin: "Huomenna pääset sitten riekkumaan tarhaasi, nyt pitää mennä sisälle talliin." Annoin tammalle hieman löysemmät narun, että se sai edes vähän tutkailla ympäristöä, mutta ohjasin sitä kuitenkin koko ajan kohti tallia. Talutin sen omaan karsinaan, joka oli toinen karsina vasemmalla, Kyöstin omaa vastapäätä. En itse asiassa tiedä oliko se vain sattumaa vai laittoiko tallin hoitaja tarkoituksella hevoseni vastakkain, mutta tosi kiva näin. Jätin Likan karsinaansa ja lähdin tervehtimään toista hevostani, joka oli tyytyväisenä tarhailemassa.

takaisin ylös

30.06.2018 - Rotunäyttely

Virtuaaliset Suomenratsut järjestää kuukausittain rotunäyttelyn, jossa on luokkia kaikenikäisille suomenhevosille: varsoille (1-3-vuotiaat), aikuisille (4-15-vuotiaat), veteraaneille (15-vuotiaat ja vanhemmat), ruunille sekä myös kasvattajaluokka. Ilmoitin molemmat hevoseni mukaan, varsaluokkaan tietysti. Kyösti sai II-palkinnon, koska osasi käyttäytyä niin nätisti ja rauhallisesti koko päivän. Vaikka kyse olikin varsojen luokasta, tuli silti kommenttia, että kehitys olisi hieman ikäistään jäljessä. Likka oli taas oma jääräpäinen itsensä ja sai III-palkinnon, mutta palkinto sekin!

takaisin ylös

25.06.2018 - Ostosreissu

Kävin tänään "hieman" törsäämässä Equestrian PRO:ssa. Olisihan FB-kirppikset ja torit ym. täynnä käytettyjä hevosvarusteita, mistä saisi kaiken tarpeellisen hyvinkin halvalla, mutta.. On se silti ihan eri asia ostaa juuri sille hevoselle tarkoitettu riimu kuin joku vuosia käytössä ollut ja sen myös näköinen härpäke. Lisäksi ihan oikeasti, perusriimu ja naru oli EQP:ssa yhteensä 12 euroa, joten luuletko, että tuollaisen summan takia lähden laittamaan viestiä jollekin tuntemattomalle? Nahkaiset näyttelyriimut olikin sitten jo 20 euroa kipale, mutta nahkatuotteet nyt muutenkin maksaa enemmän ja ihan syystäkin.

Kaikkein kalleimmaksi yksittäiseksi tuotteeksi tuli tietysti hevosten sadeloimet, jotka yksinkertaisesti on pakolliset ah-niin-ihanassa Suomen kesässä. Likalle oli aivan pakko ostaa vaaleanpunainen loimi! Laitoin kuvan liitteeksi, katsokaa nyt, se on ihana! Talvea varten katsoin jo valmiiksi myös toppaloimea, sieltä nimittäin löytyi Marianne-karkin väreissä syötävän herkullisen näköinen loimi, se oikein huusi Likan nimeä.

Riimujen, narujen sekä loimien lisäksi piti tietysti hankkia kasapäin harjoja sekä niille säilytyslaatikko. Värivaihtoehtoja oli mielin määrin, joten meni muutama hetki ennen kuin osasin päättää millä mennään. Kyöstille valikoitui musta laatikko, koska en tykännyt laatikoiden vihreästä sävystä enkä myöskään halunnut ottaa perusharjojen mukaisesti vaaleansinistä laatikkoa. Kaksi isoa keltaista pesusientä ja pienissä oli värivaihtoehtoja, joten otin kolme erilaista, niin pysyy paremmin kärryillä, mikä on mihinkin tarkoitukseen.

Likalle valikoitui harjojen väriksi violetti, joka on myös harjalaatikon väritys. Molempien hevosten juuriharjat on luonnonharjaksiset, joten loput eli pölyharja, kova harja, pehmeä harja, pääharja, piikki- ja kumisuka, harjakampa sekä harjallinen kaviokoukku on Likalla violetteja. Sieniä on sama määrä kuin Kyöstillä, eli kaksi keltaista isoa pesusientä ja kolme pientä väreissä keltainen, violetti ja punainen.

Kaiken kaikkiaan näihin meni yhteensä 345 euroa. KOLME JA PUOLISATAA EUROA! Joo, kuten jo edellä sanoin, sadeloimet oli kallein osuus, koska Likan loimi maksoi 70 euroa ja Kyöstin 60 euroa, joten johan niihin meni yli kolmannes koko laskusta. Ja olisin toki voinut jättää ostamasta viittä eri harjaa, koska kaksikin olisi riittänyt. Silloin olisin voinut jättää 24 euron harjalaatikon hankkimatta tai hankkinut hevosille yhteisen, mutta ei. Halusin niille kaiken ja täysin omat, joten tässä sitä ollaan, 345 euroa köyhempänä.

Ja loppujen lopuksi tämä ostosreissu ei ollut edes kallis, koska kerta kauppaan asti tulin, niin tietenkin oli pakko katsoa ratsastusvarusteitakin valmiiksi. Voittekin vain kuvitella, että niiden loppusumma tuleekin olemaan ainakin viisinkertainen. Onneksi nää mun mussukat on vielä niin pieniä, niin ei tarvitse vielä murehtia kunnollisista satuloista tai suitsista!

takaisin ylös

21.06.2018 - Vihdoin se löytyi!

Olen jo kaksi kuukautta etsinut uutta asuntoa, koska tällä hetkellähän asun 18 neliön kerrostaloasunnossa. Ihan mukava kämppä, rauhallinen sijainti ja peruspalvelut lähellä, mutta ei tänne hevosta (saatikka kahta) saa asutettua mitenkään. Mitään sopivaa ei vieläkään ole tullut vastaan ja aika alkaa käymään pikkuhiljaa vähiin: Viikon päästä Kyösti täyttää vuoden ja yleensä sen ikäisenä hevonen siirtyy uuden omistajan hoiviin. Muutaman kuukauden päästä myös Likan on tarkoitus muuttaa minulle, joten tilaa pitää olla kahdelle hevoselle.

Voinkin kiittää onneani, että satuin näkemään lehdessä (Kyllä, ihan oikeassa paperisessa lehdessä!) ilmoituksen, jossa vuokrattiin neljää paritaloasuntoa. Tai siis kahta paritaloa, joista tulee yhteensä neljä vuokrattavaa asuntoa. Eli neljää paritaloasuntoa oli ihan oikein muotoiltu.. No, niin tai näin, kyseessä oli siis Suonperän pieni kylä, johon täältä on matkaa kolmisen varttia. Kylä sattuu vieläpä olemaan samalla suunnalla kuin työpaikkani, joten työmatkani lyhenisi melkein puoleen, jos saisin sieltä kämpän.
kuva © BowBelle51 / CC BY-NC 2.0

Asunnot on lähellä Metsälammin tilaa, jonka tallirakennukset ei ole uusinta uutta, mutta sieltä löytyy tilavat laitumet, maneesi ja erilaisia maastoja silmän kantamattomiin. Kentästä ei ollut mainintaa, mutta ehkäpä maneesi ei lämpene liikaa kesähelteillä - silloin harvoin, kun niitä sattuu olemaan. Tallissa on lisäksi tarjolla täys- ja puolihoitopaikkoja, joten saisin ainakin näin alkuun apua hevosten hoitoon. Vaikka eihän kahden varsaikäisen hevosen hoitamisessa ole paljon hommaa, koska kouluttamisen hoidan itse. Mutta helpottaahan se, kun aamulla ennen töitä minun ei tarvitse käydä ruokkimassa ja viemässä tarhaan. Töiden jälkeen kerkeän käydä kouluttamassa niitä ja oman jaksamisen mukaan voin hoitaa iltatoimet tai sitten tallin henkilökunta tekee sen.

Kävin eilen tutustumassa paikkaan heti töiden jälkeen, mutta en saanut vuokranantajaa silloin kiinni, joten en saanut varmuutta asiaan. Yritin myöhemmin myös soittaa hänelle, mutta silloinkaan ei tullut vastausta, joten päätin, että laitan samantien perään tekstiviestin, jossa sain myös kysyttyä muutaman varmistuksen. Viesti meni kutakuinkin näin:

Suonsilmänmutka ja Metsälammin tila on ihan mahtavan oloisia! Ne on kuin luotu minulle sekä hieman ujonpuoleiselle Kyöstille ja kiusankappale-Likalle. Tarvitsisin asunnon mahdollisimman pian, koska hevoset pitäisi hakea kasvattajiltaan ihan näinä päivinä ja tämän hetkiseen 18 neliön kerrostaloasuntoon ne ei ihan mahdu! Ottaisin näin alkuun puolihoitopaikan molemmille, sen varmaan voi tarvittaessa laajentaa myös täyshoitopaikaksi?

Ilmoituksessa mainittiin myös, että muutkin lemmikit on sallittuja, joten ei pitäisi olla ongelma, jos jossain välissä saan hankittua kauan haaveilemani koiran ja mahdollisesti kissankin? Saako koiraa pitää vapaana tallin alueella, kunhan se osaa käyttäytyä? Entä kissa, tuleeko sanomista, jos se vaeltelee muiden pihoilla?

Äskettäin vuokranantaja soitti ja esitteli itsensä Elva Ojanteeksi. Hän pahoitteli, ettei pystynyt eilen olemaan yhteyksissä, mutta hänellä oli juuri iso freelancer-keikka toisessa kaupungissa eikä päässyt tallillekaan kuin vasta pari tuntia sitten. Hän kertoi asunnosta ja Metsälammin tilasta, josta varmistui esimerkiksi se, ettei siellä tosiaan ollut kenttää. Mutta hän sanoi, että Loitsulan kenttää saa vapaasti käyttää silloin, kun se on vapaana. Kentän portilla on varauskirja, mutta monikaan ei muista siihen merkitä tekemisiään, mutta aina on hyvin saatu sovittua yhdessä, jos on useampi menossa samoihin aikoihin.

Saatuani vastauksen ilmaantuneisiin kysymyksiin, sovimme että asunto 1 B on varattu minulle, kunnes pääsemme tekemään virallisen sopimuksen. Elva sanoi olevansa paikalla koko viikonlopun, koska on jäämässä viettämään juhannusta isänsä luokse. Vastasin lähes automaattisesti, että tulisin tietenkin vasta pyhien jälkeen, mutta Elva vain tuhahti leppoisasti ja sanoi: "Höpö höpö, senkun tulet huomenna! Ja jollei sinulla ole muita suunnitelmia, niin pääset samalla kokemaan Suonperän juhannuksen, jos haluat." Niinpä sovimme, että menen Loitsulalle huomenna puolilta päivin. En vastannut juhannuksen viettoon mitään, vaan jään yön yli miettimään, että jäänkö heidän kanssaan katsomaan juhannuskokkoa vai tulenko takaisin pikkuyksiööni.
kuva © tworm / CC BY-NC-ND 2.0

takaisin ylös

15.06.2018 - Ensimmäiset näyttelyt

Ensimmäiset näyttelyt takana, jotka meni oikeastaan harvinaisen hyvin. Tai siis ainakin Kyöstin osalta, koska pieni oripoika oli niin rohkea ja meni vieläpä voittamaan luokkansa! Tuomarin kommentti oli "suloinen ja valppaan oloinen kaveri", mikä totisesti on niin totta kuin olla ja voi. Olisin odottanut, että Kyösti olisi ollut oma ujo itsensä, mutta mitä vielä: Se oikein heräsi näyttelypaikalla tutkimaan muita osallistujia ja uutta ympäristöä.

Likkaa näyttäessä alkoi tuulemaan siihen malliin, ettei tyttö tykännyt yhtään seistä aloillaan. Kommenttina oli kyllä "suloinen tuulitukka", mutta omasta näkökannalta ei ollut suloista pitää kiinni pientä hyppivää varsaa. Likan sijoitukseksi tuli 4. viiden osallistujan luokassa, joten ei lopulta huono suoritus lainkaan. Ja nämähän nyt muutenkin oli vain leikkimieliset söpikset, joten pääasia oli, että osallistujilla oli mukavaa ja saivat kokemusta näyttelytapahtumasta.

takaisin ylös

10.06.2018 - Sattumaa vai kohtaloa?

"Ei ole todellista", sanoin hämmästyneesti ääneen, vaikka olenkin ihan yksin toimistossa. Eipä ole ensimmäinen eikä varmana viimeinen kerta, kun puhun yksin ääneen, mutta ei siitä sen enempää. Olin siis mielenkiinnosta tutkimassa Sukupostista Likan isän aiempia jälkeläisiä tarkemmin, kun törmäsin jälleen kerran ihmeelliseen sattumaan. Kyöstin päiväkirjassa olenkin jo kertonut, mistä sen lempinimi on peräisin ja nyt huomasin, että kyseinen Hilppa on tulevan tammani isän ensimmäinen varsa! Kyllähän minä jo aiemmin tarkastelin vanhempien omat tulokset sekä niiden jälkeläistenkin mahdolliset saavutukset, mutta näemmä tuon tamman nimi jotenkin onnistui vilahtamaan ohi rekisteröitymättä sen tarkemmin mieleeni. Pitääkin laittaa Likan kasvattajalle viestiä tästä, sen verran hauska sattuma.

takaisin ylös

08.06.2018 - Lauma kasvaa

Niin, siitä se sitten lähti. Pienestä ajatuksesta, joka päivien saatossa kasvoi kasvamistaan ja lopulta tilanne on se, että tänään omistan vanhuksen ja puolivuotiaan orien lisäksi kolmetoista tuntia vanhan tamman. Hieman kauhulla jo kuvittelen, että kohta minulla on lauma suomenhevosia, vaikka tarkoitus oli hankkia vain yksi ennen kuin tuosta papasta aika jättää! No, jos näin pääsee käymään, niin se on sitten sen ajan murhe.
kuva © Adam C Parker / CC BY-NC-ND 2.0

Nyt tuossa pöydällä nököttää allekirjoitetut omistuspaperit, jotka koskettavat kauniin punaista suomenhevostammaa. Oli aika sattuman kauppaa, että edes törmäsin tähän neitokaiseen. Ihan muuten vain, puoliksi jopa ajatuksissani avasin suuni viikko sitten olleessa suomenhevosomistajien tapaamisessa, että olisin ehkä kiinnostunut tammasta. Pian eräs kasvattaja kertoi, että hänellä olisi syntymässä varsa ihan näinä päivinä ja se olisi myytävänä. Tunnistin kasvattajan nimestä, koska juurihan Kyöstiä hankkiessa olin tutustunut hänen tammoihin. Olin siis jo sen myötä kiinnostunut, joten sovimme, että hän laittaa sähköpostitse tarkemmat sukutiedot, niin voin katsoa olisiko ne sellaiset, jotka minun suunnitelmiin sopii.

Ja kuten voitte päätellä, varsan suku oli juuri sitä mitä etsin ja vielä parempaa, tänään puoli kahdeksalta aamulla kasvattaja oli laittanut minulle uudestaan sähköpostia: Varsa oli tamma ja liitteenä oli kuva piirtopäisestä raudikosta. Se oli syntynyt kuuden aikoihin ja synnytys oli kuulemma mennyt hyvin. Olihan Tuija-emä saattanut maailmaan jo kolme varsaa, joten sehän on jo vanha tekijä. Hurauttelin heti töiden jälkeen Hengenvaaran tilalle, jossa pääsin pikaisesti vilkaisemaan pientä söpöläistä. Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta nähdessäni pienen hevosenalun karsinan oven yli, olin täysin sanaton. Siellä se kirmaili menemään, vaikka ikää oli vasta kymmenisen tuntia.
kuva © smerikal / CC BY-SA 2.0

Jätimme emän ja varsan hetken päästä rauhaan ja menimme tekemään sopimukset. Haperolla oli toimisto kirjaimellisesti nurkan takana varsomiskarsinoilta, joten pääsimme pian juttelemaan tarkemmin varsasta ja muista myyntiasioista. Hinta oli hieman korkeampi kuin osasin odottaa, mutta täysin ymmärrettävissä: Onhan molemmat vanhemmat menestyneitä kilpahevosia ja emällä lisäksi useampikin titteli todistamassa upeaa rakennetta, joten en ruvennut asiasta sen enempää tinkaamaan. Varsinkin, kun varsalla olisi varmasti ostajia ihan jonoksi asti, joten sain olla todella tyytyväinen, että kasvattaja sattui tarjoamaan sitä minulle.

Paperit oli käytännössä allekirjoitusta vaille valmiit, joten laitoimme molemmat omat puumerkkimme kahteen kappaleeseen, minkä jälkeen annoin käteisellä varausmaksun. Sitten Hapero kaivoi lipastostaan vielä maksulapun, jolla saisin ennen luovutusta maksettua tilisiirrolla loppuosuuden varsasta, minkä jälkeen se olisi virallisesti minun. Juttelimme vielä hetken niitä näitä, kunnes minun täytyi lähteä kotia kohti ja nyt olen tässä kirjoittamassa. Pitäisi kaiketi mennä jo sängyn puolelle, vaikka epäilen, ettei nukkumattia taida hetkeen näillä kulmilla näkyä.
kuva © Adam C Parker / CC BY-NC-ND 2.0

takaisin ylös