Valmennukset

treenejä yhteensä yksi

29.11.2018 - estevalmennus (60 cm), Karl Hessenburgh (© VRL-02207)

How to Train For Better Performance -klinikan järjestäjän kanssa sovittu, että päivämäärän saa muokata oman hevosen ikääntymiseen sopivaksi.

Ensimmäisessä A-ryhmässä olivat ratsukot Kyösti ratsastajaan Tuire, Hessu ratsastajanaan Dimma sekä Karhu ratsastajaan Catia. Suomenhevoset olivat valmentajalle harvinaisempia, vaikkeivät täysin uusia tuttavuuksia ja valmennuskerta olisi varmasti siis myös hänelle mielenkiintoinen kokemus.

Kentällä oli V-muodossa kaksi kavalettisarjaa. Ratsukot saivat tulla kevyessä laukassa niitä kahdesta suunnasta ja vuoroparein hypätä molempien suorien linjojen viimeisen yhteisen esteen yli, joka oli kaksikymmentä senttiä muita korkeampi. Ratsastajat joutuivat itse säätelemään tahdin ja pitämään huolen siitä, että kahta linjaa ratsastavat eivät tulisi samaan aikaan viimeiselle esteelle. Harjoitus oli siis ratsastajille samalla aivojumppaa ja vaati tarkkaavaisuutta, muiden huomioonottamista ja rytmitajua, sillä hyppyjen välisen tahdin tuli pysyä samana. "In the big competition, even if you're the only one in the arena, always pay attention to your surroundings and others. Anything can happen and will happen, when you least except it." Hevosille harjoitus ei ollut niinkään haastava, vaan auttoi lämpenemään ja avaamaan vähän rintakehää. "You Canadian and Finnish people and your horses, you tend to like to take things slowly. You need more time to think and to warm up", Karl sanoi ja heitti sitten esimerkiksi vitsiä siitä, kuinka etelämmissä maissa valmennus alkoi olla loppusuorallaan siinä vaiheessa, kun pohjoisen ratsukko sai vasta verryttelyt tehtyä.

Kyösti oli muihin ratsukoihin verrattuna raaka, mutta Karl kehui vuolaasti hevosen asennetta ja motivaatiota: sillä oli selvästi halua ja intoa hypätä, mutta kokemattomuus ja nuoruuden "hölmöys", kuten Karl sitä kutsui, saivat oriin säheltämään ja juoksemaan laput silmillä. Koska Kyösti ei ollut muiden ratsukoiden tavoin valmis vielä isommilla esteillä treenaamaan, Karl laittoi sen tekemään jumppasarjaa muita pidemmän aikaa. Kyösti tarvitsi useita toistoja, jotta sen pääkoppaan iskostui idea ja rytmi siitä, kuinka tasaisen ja hyvän tahdin sekä tuntuman sai ylläpidettyä koko sarjan läpi. Toisto toiston perään ei sopinut kaikille hevosille, mutta Kyöstille se tuntui olevan avainasemassa, sillä mitä enemmän harjoitusta ori sai, sitä paremmaksi sen suoritus muuttui.

Tässä vaiheessa A-ryhmä sai ottaa välikäynnit ja harjoituksen aikana jo lämmitellyt B-ryhmä kutsuttiin tälle puolen maneesia. Karl käveli jälleen jokaisen ratsukon vierellä kysellen ja jutellen ratsastajien kanssa ennen kuin aloitti heidän kanssaan saman harjoituksen, mutta isommilla esteillä. --- B-ryhmän pitäessä taukoa, Karl rakensi jokaiselle A-ryhmän ratsukolle oman muutaman esteen radan sen mukaan, minkä arvioi olevan harjoituksena kullekin parille paras mahdollinen.

Kyösti oli saanut lihaksensa hyvin auki ja toistoharjoitukset olivat lisänneet sen liikkeisiin ja hyppyihin varmuutta. Se ei kaahottanut enää samalla tavalla, vaikka vaati edelleen ratsastajalta paljon valppautta ja ajoittaista herättelyä, sillä nuoren oriin huomiokyky saattoi helposti irtaantua tehtävästä, vaikka se itse hyppäämisestä kovasti nauttikin. Nyanssit hevonen olisi mieluusti jättänyt taka-alalle eikä sillä ollut hajuakaan teknisestä puhtaudesta tai laadullisesta hyppäämisestä. Joka tapauksessa Kyöstillä olisi vielä paljon aikaa kehittyä ja kasvaa suotuisaksi estehevoseksi.