Päiväkirja

merkintöjä yhteensä 21 kpl

30.10.2018 - Lupaava kenttävarsa

Kenttävarsojen tilaisuus menikin ainakin palkintojen suhteen paremmin kuin reilu viikko aiemmin ollut suokkivarsojen tapahtuma. Kyösti sekä Likka tulivat tasapisteisiin ja olivat täten jaetulla sijalla tilaisuuden parhaana 3-vuotiaana.

Kyösti sai rakenteesta 9 pistettä kymmenestä ja suvusta täydet kymmenen, mutta tilaisuudessa käyttäytyminen oli todella ala-arvoista. Kyösti huuteli ja pomppi, yritti potkia useampaakin toveria, onneksi osumatta kehenkään tai mihinkään. Voinkin vain ihmetellä miten se malttoi asettua aloilleen, jotta siitä saatiin niinkin hyvät rakennearvostelut. Irtohypytys meni paljon paremmin kuin viime kerralla (yksi piste, koska nollaa ei voida antaa), koska nyt se sai neljä pistettä viidestä. Askellajeista tuli kolme (viisi on maksimi) ja lisäpisteosiosta tuli täydet yhdeksän pistettä.

Likka sai rakenteesta kahdeksan pistettä, suvusta sekä käytöksestä täydet pisteet (10 ja 5), mutta valitettavasti irtohypytys ja sen ohella arvioidut askellajit toivat molemmat vain kaksi pistettä viidestä. Lisäpisteistä tuli myös täydet yhdeksän pistettä.

takaisin ylös

20.10.2018 - Kakkosen varsa

Kyöstillä meni pääpiirteittäin ihan hyvin Virtuaalisten Suomenratsujen lokakuun varsa-arvioinnissa, mutta harmikseni ykköspalkintoa ei tullut nytkään. Rakenteesta ori sai 6,6 pistettä, mutta käytös arvostelun aikana ja yleinen suhtautuminen itse tilaisuuteen oli neljän pisteen arvoinen, molemmissa maksimi oli kymmenen pistettä. Suvustaan ori sai tietenkin täydet kymmenen ja käytös muuten oli 5,5 pisteen arvoinen.

Ratsastuskokeessa tarkkailtiin varsan liikkeitä, kuuliaisuutta, tahtia ja irtonaisuutta sekä huomioitiin myös ryhdikkyys ja tasapainoisuus. Näistä Kyösti sai arvostelutulokseksi 6,8 pistettä kymmenestä pisteestä, eli ei hassumpi tulos. Itse kilpailusijoitus oli 9/18 (62,5%) ja tämän myötä se sai 5 pistettä ratsastuskokeen kokonaistulokseen. Yhteensä pisteitä oli 37,9, jolla kuitenkin pysyttiin vielä kakkospalkinnon sisällä.

Nelivuotiaana voisimme mennä vielä kertaalleen kokeilemaan, mutta katsotaan nyt miten Kyösti tuosta kehittyy. Kakkospalkintokin on mainio ja kyseessähän on kuitenkin "vain" varsa-ajan lisätoimintapalkinto, joten eihän sen ole mikään pakko olla ykkönen.

takaisin ylös

11.10.2018 - Kenttävarsatilaisuus

Syyskuun viimeinen päivä osallistuimme kenttävarsoille ja -nuorille suunnattuun leikkimieliseen arvostelutilaisuuteen. Siellä tutkitaan varsan rakennetta (molemmat saivat 4 pistettä), seurataan sen käyttäytymistä tilaisuudessa (Kyöstille täydet 5, Likalle 4 pistettä), tarkastellaan hyppytaitoa ja potentiaalia irtohypytyksen kautta (Kyösti 1, Likka 3), käydään askellajit läpi juoksuttamalla (molemmille 2 pistettä) sekä tietysti tutkitaan myös suvun meriitit kenttäratsastuksen saralta (Kyösti 9, Likka täydet 10 pistettä).

Tällä kertaa molemmat jäivät kakkospalkinnolle, Kyösti sai 30 pistettä ja Likka 32. Hieman harmittaa, koska 33 pistettä olisi tuonut meidän neitokaiselle ykköspalkinnon. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, koska varsatilaisuuksiin saa osallistua uudestaan. Mutta ainoastaan eri ikäluokkaan ja kohtahan molemmilla on kolmevuotispäivät. Joten ilmoitinpa ne heti kuun alussa uudelleen, joten nyt treenaillaan parisen viikkoa, koska ensi tilaisuus on jälleen 30. päivä.

takaisin ylös

17.09.2018 - Työskentelyä maasta käsin

Osallistujat antoivat 20 adjektiivia (korostetut sanat), jotka järjestäjä täytti annetussa järjestyksessä valmiiksi kirjoittamaansa tarinaan.

Olin huomannut iloisesta lehdestä ilmoituksen, jossa mainostettiin energisessä Ristikalliossa pidettävää tapahtumaa, jonka teemana olisi maastakäsin työskentely hevosen kanssa. Tartuin rohkeaan puhelimeen ja ilmoitin itseni sekä nopean hevoseni Kyöstin mukaan.

Kyösti oli käyttäynyt viimeaikoina sillä tavalla huonosti, että ajattelin kurssin olevan meille hyödyksi. En tiedä mitä sen yli-innokkaassa päässä on liikkunut viime aikoina, mutta ehkä saisimme jälleen yhteistyömme pelaamaan kurssin oppien avulla. Aamulla kello kahdeksan pakkasin hevosen haluttomaan kuljetuskoppiin ja otin autollani suunnan kohti Ristikalliota. Paikan päällä meitä vastassa olikin reibili, Ristikallion itsepäinen omistaja. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjeisti viemään hevoseni vaihtelevaan karsinaan siksi aikaa, että muutkin saapuisivat.

Lopulta loputkin ilmoittautuneista saapuivat paikalle. Reibili opasti meidät kentälle, jonka pohja oli sateiden jäljiltä mietteliäässä kunnossa. Kastelin kenkäni astuttuani heti ensimmäiseen lätäkköön ja hevonenkin otti ilon irti kuraisesta kentästä ja kävi piehtaroimaan. Juuri tälläisiä aivoituksia se nykyään sai, eikä välittänyt komennoistani yhtään mitään.

Ensimmäisenä harjoiteltiin helppoa perusasiaa, eli taluttamista. Huomasin omaa vuoroani odotellessa, että toisten hevoset käyttäytyivät vielä huonommin kuin omani. Eräskin kyllästynyt hevonen lähti kuin naton ohjus heti, kun reibili sanoi, että saa alkaa kävelemään, kun se bongasi kentän laidalla vielä vihreää, jota oli aivan pakko päästä syömään. Lopulta oli oma vuoroni. Arvelin, että minä ja vauhdikas hevoseni kyllä osataan tämä ja näytetään kaikille. Vielä mitä. Kyösti oli todella avulias ja ei ensiksi suostunut lähtemään liikkeelle ollenkaan. Sitten se jälleen kävi hieman piehtaroimaan ja oli nyt jo todella odottavan kuran peitossa. Sitten, kun lopulta päästiin liikkeelle, se käveli reippaammin kuin koskaan oli kotonakaan viitsinyt kävellä ja itse vain vaivoin pysyin perässä.

Kun kaikki rauhalliset ryhmäläiset olivat tehneet talutusharjoituksen vuorollaan ja saaneet ahneet hevosensa kuuntelemaan taluttajaansa, harjoiteltiin vähän paikallaan oloa ja peruuttamista. Me loistettiin paikoillaanolo-harjoituksessa täydellisesti. Ahkera hevoseni kun käyttää hyväkseen kaiken sen ajan, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, joten paikallaanolo ei ollut sille mikään ongelma. Lopulta epäselvä päivä oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle ja kurssi olisi ohi. Kävin pesemässä hikisen hevoseni Ristikallion oritallin lapsellisessa pesukarsinassa ja lastasin sitten Kyöstin kuljetuskoppiin, jotta matka kohti merkityksetöntä kotia saattoi alkaa.

takaisin ylös

07.09.2018 - Varsa-arvostelu

En olekaan muistanut päivittää siitä, kun kävimme parisen viikkoa sitten Likan ja Kyöstin kanssa Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämässä varsa-arvioinnissa, jossa on neljä osa-aluetta ja jokaisen enimmäispistemäärä on kymmenen. Molemmat saivat kakkospalkinnon, Likka nipin napin ja Kyösti jäi kahden pisteen päähän ykkösestä.

Rakenteellisesti Kyösti oli hieman heikommassa kunnossa, koska se oli juuri ollut kipeänä ja oli selvästi menettänyt lihasmassaansa. Rakenteesta se sai 5,4 pistettä ja Likka sai 7,4. Suvusta molemmat sai (tietenkin) kymmenen pistettä. Käytöskoe oli jaettu kahteen osioon, joista toinen oli käytös rakennearvostelun aikana ja toinen muu käytös. Kyösti sai käytöksestään hyvät pisteet, kuusi pistettä rakennearvostelusta ja 6,5 muusta käytöksestä. Kun taas meidän pikku-Likka.. Muu käytös oli ihan mallillaan, siitä neiti sai 6,25 pistettä, mutta se rakennearvostelun aikainen töhöily. En voi kuin ihmetellä, miten siitä on saatu edes niin hyvät rakennearvostelut, koska käytöksestä se sai vain kaksi pistettä ja nekin ihan vain siksi, ettei nollaa tai yhtä pistettä voitu jakaa.

Kyösti on onneksi jo tervehtynyt ja voimme aloittaa lihastreenin sen kanssa, kun taas Likka saa mennä käytöskouluun. Pitää käydä netti läpi, jos sieltä löytyisi joku hevoskuiskaaja, joka osaisi kertoa, mikä ihme tuota neitokaista vaivaa, kun aina pitää vetää hommat ihan ranttaliksi. Aion ehdottomasti viedä molemmat uusintaan, joko heti kolmivuotiaiden tilaisuuteen tai mahdollisesti vasta neljävuotiaana.

takaisin ylös

30.08.2018 - Viimeinen näyttely

Tänään taisi olla Kyöstin ja Likan viimeinen varsanäyttely, koska molemmat alkavat olla jo niin isoja, että joutavat kohta jo isojen hevosten luokkiin. Lisäksi onhan noissa näyttelyissä tullut jo pyörittyä ja valitettavasti koskaan ei ihan parhaimpiin sijoituksiin olla päästy. Kyllähän molemmat on saanut Kunniamainintoja sekä sertin arvoinen -merkintöjä, joten eivät todellakaan ole huonorakenteisia yksilöitä. Kerran molemmat kyllä saivat Reserve Champion -palkinnonkin ja Likalle tämä antoi osallistumisoikeuden kantakirjatilaisuuteenkin, joten olin todella tyytyväinen siihen. Mutta niin, eiköhän meidän näyttelykehissä pyöriminen ole tässä ja voidaan keskittyä koulutukseen ja kehittymiseen muilla saroilla (kuten Likka käytöksen osalta).

takaisin ylös

25.08.2018 - Varsapäivä

Lähdettiin tänään aamutuimaan Kyöstin ja Likan kanssa Ristinkallio-nimiselle suomenhevostallille, jossa järjestettiin varsapäivä - aivan ihana idea! Olihan siinä kyllä tekemistä kahden kaksivuotiaan varsan kanssa, mutta kyllä minä silti sanon, että päivä oli hyvin antoisa. Heti kello yhdeksältä oli näyttelyt ja minun varsulit osallistui kolmannen hevosen kanssa luokkaan 1. Kyösti tuli viimeiseksi ja tuomarin kommentti selittääkin sen: "Kyöstiä jännitti uusi paikka tänään ihan hirmuisesti, eikä se oikein esiintynyt edukseen. Ei se mitään, meidän kierroksen jälkeen saimme rauhassa touhuta ja kierrellä, koska seuraava tapahtuma oli vasta kello 14.

Irtohypytyksessä arvioitiin neljä eri osa-aluetta asteikolla 1-5 ja Kyöstin pisteytys meni näin: hyppytekniikka 3, kapasiteetti 2, rohkeus 5 ja askellajit 4. Tuomarin kommentti oli, että Kyösti on "kauniisti liikkuva varsa joka hyppää rohkeasti." Ja tottahan tämä onkin, sillä oli ihan mahtavat liikkeet ja se rohkeus, näkisipä sitä jokaisessa tilanteessa. Kapasiteetin suhteen meidän pitääkin alkaa treenata, koska onhan Kyöstistä tarkoitus tulla hyvä estehevonen.

Kuudelta illalla oli vuorossa este-temppurata maneesissa, jossa jokainen este tai temppu arvioitiin asteikolla 1-8. Ensimmäisenä oli vesieste, johon varsa piti saada seisomaan kokonaan. Olin heti sitä mieltä, että hieman epäreilua laittaa alkuun tuollainen este, koska eihän kaikki hevoset oikeasti pidä vedestä ja vielä kun varsoista kyse, niin hieman harmillista aloittaa tällaisella. Ja kuten odottaa saattaa, Kyöstihän ei pitänyt tästä yhtään. Se hangoitteli alkuun niin paljon, että lopulta ei auttanut kuin kävellä itsekin vesilammikkoon, minkä jälkeen Kyösti tuli kuin tulikin perässä. Tästä osiosta saimme kaksi pistettä.

Puisen sillan yli mentiin jo hieman rohkeammin, vaikka edelleen Kyösti taisi kiukutella märkiä jalkoja. Sillasta tuli viisi pistettä. Kolmantena esteenä oli ihan oikea hyppyeste, jonka myös omistaja joutui hyppäämään toivoen, että varsa tulee perässä. Varsinkin, kun esteen molemmin puolin oli värikkäitä kukka-asetelmia. Ei huolta, Kyösti tuli vauhdilla perässä! Vähän turhankin vauhdikkaasti, koska onnistui jyräämään minutkin, mutta saimme silti seitsemän pistettä.

Viimeinen rasti oli ihan lastenleikkiä, vaikka kyseessä olikin pelottava variksenpelätin. Mutta heti, kun Kyösti näki sen toisessa taskussa suuren suuren porkkanan, meni se jo menojaan. Nappasi se toisesta taskusta heinätkin, vaikka kaiketi oli tavallaan tarkoitus ottaa vain toinen. Tästä sekä yhteistyöhalukkuudesta saimme täydet kahdeksan pistettä, minkä myötä loppulukema oli 30 pistettä ja sillä tulimme kolmansiksi 14 osallistujasta. Ei siis lainkaan huono suoritus! Tuomarin loppukommentti olikin seuraavanlainen: "Hienosti meni! Varsa hakee tukea käsittelijältään todella paljon ja on hyvin luottavainen."

Järjestejänä yleinen mielipide oli, että Kyösti käyttäytyi koko päivän oikein hienosti. Se on kaikin puolin hieno varsa ja työskentelyämme oli ilo seurata. Kyösti teki kuulemma vaikutuksen erityisen positiivisella asenteellaan, vaikka sitä vähän ujostuttikin.

takaisin ylös

20.08.2018 - Kantakirjatilaisuus

Kyllä nyt äiti on niiiin ylpeä! Muutama päivä sitten käytiin Kyöstin ja Likan Suomenhevoskantakirjan elokuun tilaisuudessa, jossa Kyösti sai jokaiselta tuomarilta 20 pistettä ja Likka sai 19 pistettä. Hyvin tasaista arvostelua siis ja Kyöstille tämä toi komean ykköspalkinnon ja Likka sai kakkosen. Olen todella tyytyväinen tuloksiin, koska olihan neitokainen taas tapansa mukaan hieman itsepäinen, minkä takia ei ihan ykköstä saatukaan. Likan saisi viedä vielä kerran uusimaan (Kyöstihän oli juuri korottamassa edellistä palkintoaan), mutta en näe mitään syytä lähteä korottamaan kakkospalkintoa.

takaisin ylös

31.07.2018 - Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus

Varsoille ei ole kovinkaan paljon suurempia tapahtumia, joten pitää ottaa kaikki irti niistä, joita on olemassa. Niinpä osallistuimme tänään Estevarsojen laatuarvostelun heinäkuun tilaisuuteen Kyöstin ja Likan kanssa. Kaksivuotiaiden ryhmään osallistui yhteensä kahdeksan hevosta ja voitteko arvata ketkä kaksi oli ryhmänsä parhaita? No minun mussukat tietenkin! Lisäksi mielenkiinnosta tarkastelin muidenkin osallistujien pisteitä, niin ainoastaan yksi neljävuotias sai saman verran pisteitä kuin Kyösti ja Likka, joten hevoseni jakoivat koko tilaisuuden parhaat pisteet kolmannen hevosen kanssa. Kyllä äiti on niiiiiin ylpeä rakkaistaan!

Molemmat saivat 37 pisteellään ykköspalkinnot, joten meillä ei ole tarvetta uusintakäynnille. Toki halutessani voisin viedä heidät joko kolme- tai neljävuotiaana uusintaan, koska jäihän meiltä nyt seitsemän pistettä saamatta. Mutta palkinto ei siitä miksikään muutu ja koska emme kuitenkaan olleet ykköspalkinnon rajamailla, niin en näe mitään syytä osallistua uudestaan. Vaikka tottakai, kuten jo aiemmin sanoin, varsaikäisille ei ole kauheasti tapahtumia, niin ihan jo harjoitusmielessä voisi osallistua.

Rakenteesta molemmat saivat kahdeksan pistettä, eli maininnan "hevosella on kiitettävä rakenne". Suvusta ja lisäpisteosiosta molemmat saivat tietenkin täydet pisteet. Kyösti oli tyypilliseen tapaansa aika ujo, minkä takia se sai käytöksestään kaksi pistettä, kun taas Likka keimaili niin nätisti ja rohkeasti tutustui uusiin asioihin ja antoi tuomarin tutkia itseään, joten tyttö sai täydet viisi pistettä.

Irtohypytys meni Kyöstillä paljon paremmin, se sai siitä kolme pistettä, koska se pudotti vain yhden puomin ja kiersi toisen esteen. Likka sitten taas olikin ihan eri mieltä asiasta. Nolla pistettä ei ole vaihtoehto, joten neiti sai ykkösen. Se rynni kahden esteen läpi, kolmannen se kiersi kaukaa ja neljännen eteen se pysähtyi tuijottamaan hetkeksi, minkä jälkeen kääntyi ympäri ja potki puomit alas. Lievästi sanottuna hävetti, mutta minkäs teet.

Hypytyksen jälkeen Kyösti selkeästi rohkaistui, minkä ansiosta se näytti niin komeat askellajit kuin tuon ikäiseltä voi odottaa! Se sai siitä osiosta täydet viisi pistettä eikä Likka jäänyt kovinkaan kauas, koska sekin oli saanut purettua turhat energiat esteiden tuhoamisessa ja sai askellajeista 4 pistettä. Pisterivit näytti siis tältä:
Kyösti 8p + 10p + 2p + 3p + 5p + 9p = 37p.
Likka 8p + 10p + 5p + 1p + 4p + 9p = 37p.

takaisin ylös

Osallistuin tänään Kyöstin ja Likan kanssa Navajossa järjestettäviin Virtuaalisten Show-näyttelyiden alaisiin näyttelyihin. Suomenhevosten piireissä näyttelyissä pärjääminen on työlästä, koska rotu on hyvin yleinen ja upeita yksilöitä on vaikka muille jakaa. Lisäksi minun hevoset ovat vielä sen verran nuoria, ettei niillä käytöstavatkaan ole parhaimmasta päästä, joka entisestään hankaloittaa sijoittumista. En siis odottanutkaa mitään suurempian saavutuksia, pääasia että hevoset saavat kokemusta.

Eniten minua kuitenkin naurattaa se, että ilmoitin Kyöstin vahingossa väärällä nimellä mukaan. Alunperinhän suunnittelin orille viralliseksi nimeksi Kyöstiä ja nyt kun sitä käyttääkin lempinimenä päivittäin, niin tyytyväisenä ilmoitin sen mukaan Mörkövaaran Kyöstinä. Periaatteessa jo siinä vaiheessa järjestäjän olisi pitänyt hylätä tai huomauttaa asiasta meille, koska hän sai kopiot virallisista papereista osallistumisvaiheessa. Mutta ei, nimi meni häneltäkin ohi. Viimeistään tuomarin olisi pitänyt tuomarointivaiheessa tehdä hylkäys, koska nimen tulee vastata hevosen virallista nimeä. Mutta ei niin ei, tuomariltakin meni virallinen tai osallistumisnimi ohi ja Kyösti sai arvostelun luokastaan.

takaisin ylös

30.06.2018 - Rotunäyttely

Virtuaaliset Suomenratsut järjestää kuukausittain rotunäyttelyn, jossa on luokkia kaikenikäisille suomenhevosille: varsoille (1-3-vuotiaat), aikuisille (4-15-vuotiaat), veteraaneille (15-vuotiaat ja vanhemmat), ruunille sekä myös kasvattajaluokka. Ilmoitin molemmat hevoseni mukaan, varsaluokkaan tietysti. Kyösti sai II-palkinnon, koska osasi käyttäytyä niin nätisti ja rauhallisesti koko päivän. Vaikka kyse olikin varsojen luokasta, tuli silti kommenttia, että kehitys olisi hieman ikäistään jäljessä. Likka oli taas oma jääräpäinen itsensä ja sai III-palkinnon, mutta palkinto sekin!

takaisin ylös

29.06.2018 - Muuttopäivä

Kyösti täytti tänään yhden vuoden. Moni muu hevonen saa silloin (normaalia enemmän) herkkuja, mahdollisesti ottaa hieman rennommin ja vain loikoilla. Mutta ei Kyösti. Valitettavasti hänen ensimmäiset synttärit sekoitti sen koko maailman. Se vietiin tutusta kodista täysin tuntemattomaan traileriin, kuskattiin Itä-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle ja sitten sille sanottiin: "Tervetuloa kotiin!"

Olinhan minä käynyt jo monet kerrat hoitamassa, auttamassa koulutuksessa ja muuten vain olemassa Kyöstin kanssa, joten olin sentään jo "toiseksi turvallisin" ihminen sille. En kuitenkaan se tärkein, johon voi huoletta turvautua kiperän paikan tullessa, joten Kyösti oli hieman hätää kärsimässä, kun lastasin sen trailerista ulos. Ensin se pysähtyi niille sijoilleen eikä liikkunut mihinkään. En ollut ihan varma, että hengittikö se edes. Tämän jälkeen se ajatteli, että peruuttaakin takaisin traileriin, koska siellä sentään oli vielä heinää jäljellä ja jos sitä kautta pääsisi takaisin kotiin, oikeaan kotiin.

"Ei, ei me olla sinne päin menossa", sanoin nuorelle rauhallisesti ja jatkoin: "Tulehan nyt, ei ole mitään hätää." Hevosen korvat heilui vimmatusti, koska joka paikasta kuului tallialueen erilaisia ääniä: Joku pesi hevostaan pihan pesupaikalla, kolme ratsukkoa laukkasi uutuuttaan kiiltävällä kentällä ja muutama hirnui tarhassa uudelle tulokkaalle. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kaikki pelko ja epävarmuus vain hävisi ja Kyösti lähti kävelemään eteenpäin. "No niin, hyvä poika, juuri noin", kehuin hevosta vuolaasti.

Vein Kyöstin tarhojen ohi suoraan talliin, orin omaan tahtiin tietenkin. Tarhojen edessä yksi hevonen näytti kieltään meille, minkä jälkeen hirnunnan perusteella se jutteli Kyöstin kanssa jotakin. Tämän jälkeen tulimme tallin eteen, jossa joku juuri viimeisteli kimon hevosen pesua. Tervehdin hoitajaa, kerroin keitä olimme ja että olimme uusia täällä. Hoitaja tiesikin meistä, koska tilan omistaja oli kertonut. Kysyin häneltä oliko tallissa tällä hetkellä ketään ja hän vastasi ettei ollut eikä sinne pitäisi muutaman tuntiin ketään tullakaan. "Hyvä, voimme siis olla Kyöstin kanssa siellä rauhassa", sanoin helpottuneesti. Vaikka tällä hetkellä ori olikin edelleen ihmeellisen rauhallinen.
kuva © nicks.twix / CC BY-NC-ND 2.0

Löysin hevosen oman karsinan helposti, koska olinhan käynyt laittamassa sen valmiiksi pari päivää sitten. "Tuon sinulle ihan hetken päästä vähän herkkuja, odotahan kiltisti tässä", sanoin Kyöstille, kun suljin karsinan oven. Kävin hakemassa porkkanasäkista kourallisen porkkanoita, jotka ovat nuoren hevosen lempiruokaa. Annoin pari suoraan kädestä ja laitoin loput ruokakaukaloon. Silittelin Kyöstin punaista karvaa sen rouskuttaessa porkkanoita. "No niin, nythän kaikki on hyvin, eikö vain. Kerta ruokakin maistuu", sanoin jatkaen: "Minä menen nyt, niin saat olla ihan yksin täällä. Tulen parin tunnin päästä taas käymään, mennään sitten vaikka ulkoilemaan."

takaisin ylös

25.06.2018 - Ostosreissu

Kävin tänään "hieman" törsäämässä Equestrian PRO:ssa. Olisihan FB-kirppikset ja torit ym. täynnä käytettyjä hevosvarusteita, mistä saisi kaiken tarpeellisen hyvinkin halvalla, mutta.. On se silti ihan eri asia ostaa juuri sille hevoselle tarkoitettu riimu kuin joku vuosia käytössä ollut ja sen myös näköinen härpäke. Lisäksi ihan oikeasti, perusriimu ja naru oli EQP:ssa yhteensä 12 euroa, joten luuletko, että tuollaisen summan takia lähden laittamaan viestiä jollekin tuntemattomalle? Nahkaiset näyttelyriimut olikin sitten jo 20 euroa kipale, mutta nahkatuotteet nyt muutenkin maksaa enemmän ja ihan syystäkin.

Kaikkein kalleimmaksi yksittäiseksi tuotteeksi tuli tietysti hevosten sadeloimet, jotka yksinkertaisesti on pakolliset ah-niin-ihanassa Suomen kesässä. Likalle oli aivan pakko ostaa vaaleanpunainen loimi! Laitoin kuvan liitteeksi, katsokaa nyt, se on ihana! Talvea varten katsoin jo valmiiksi myös toppaloimea, sieltä nimittäin löytyi Marianne-karkin väreissä syötävän herkullisen näköinen loimi, se oikein huusi Likan nimeä.

Riimujen, narujen sekä loimien lisäksi piti tietysti hankkia kasapäin harjoja sekä niille säilytyslaatikko. Värivaihtoehtoja oli mielin määrin, joten meni muutama hetki ennen kuin osasin päättää millä mennään. Kyöstille valikoitui musta laatikko, koska en tykännyt laatikoiden vihreästä sävystä enkä myöskään halunnut ottaa perusharjojen mukaisesti vaaleansinistä laatikkoa. Kaksi isoa keltaista pesusientä ja pienissä oli värivaihtoehtoja, joten otin kolme erilaista, niin pysyy paremmin kärryillä, mikä on mihinkin tarkoitukseen.

Likalle valikoitui harjojen väriksi violetti, joka on myös harjalaatikon väritys. Molempien hevosten juuriharjat on luonnonharjaksiset, joten loput eli pölyharja, kova harja, pehmeä harja, pääharja, piikki- ja kumisuka, harjakampa sekä harjallinen kaviokoukku on Likalla violetteja. Sieniä on sama määrä kuin Kyöstillä, eli kaksi keltaista isoa pesusientä ja kolme pientä väreissä keltainen, violetti ja punainen.

Kaiken kaikkiaan näihin meni yhteensä 345 euroa. KOLME JA PUOLISATAA EUROA! Joo, kuten jo edellä sanoin, sadeloimet oli kallein osuus, koska Likan loimi maksoi 70 euroa ja Kyöstin 60 euroa, joten johan niihin meni yli kolmannes koko laskusta. Ja olisin toki voinut jättää ostamasta viittä eri harjaa, koska kaksikin olisi riittänyt. Silloin olisin voinut jättää 24 euron harjalaatikon hankkimatta tai hankkinut hevosille yhteisen, mutta ei. Halusin niille kaiken ja täysin omat, joten tässä sitä ollaan, 345 euroa köyhempänä.

Ja loppujen lopuksi tämä ostosreissu ei ollut edes kallis, koska kerta kauppaan asti tulin, niin tietenkin oli pakko katsoa ratsastusvarusteitakin valmiiksi. Voittekin vain kuvitella, että niiden loppusumma tuleekin olemaan ainakin viisinkertainen. Onneksi nää mun mussukat on vielä niin pieniä, niin ei tarvitse vielä murehtia kunnollisista satuloista tai suitsista!

takaisin ylös

21.06.2018 - Vihdoin se löytyi!

Olen jo kaksi kuukautta etsinut uutta asuntoa, koska tällä hetkellähän asun 18 neliön kerrostaloasunnossa. Ihan mukava kämppä, rauhallinen sijainti ja peruspalvelut lähellä, mutta ei tänne hevosta (saatikka kahta) saa asutettua mitenkään. Mitään sopivaa ei vieläkään ole tullut vastaan ja aika alkaa käymään pikkuhiljaa vähiin: Viikon päästä Kyösti täyttää vuoden ja yleensä sen ikäisenä hevonen siirtyy uuden omistajan hoiviin. Muutaman kuukauden päästä myös Likan on tarkoitus muuttaa minulle, joten tilaa pitää olla kahdelle hevoselle.

Voinkin kiittää onneani, että satuin näkemään lehdessä (Kyllä, ihan oikeassa paperisessa lehdessä!) ilmoituksen, jossa vuokrattiin neljää paritaloasuntoa. Tai siis kahta paritaloa, joista tulee yhteensä neljä vuokrattavaa asuntoa. Eli neljää paritaloasuntoa oli ihan oikein muotoiltu.. No, niin tai näin, kyseessä oli siis Suonperän pieni kylä, johon täältä on matkaa kolmisen varttia. Kylä sattuu vieläpä olemaan samalla suunnalla kuin työpaikkani, joten työmatkani lyhenisi melkein puoleen, jos saisin sieltä kämpän.
kuva © BowBelle51 / CC BY-NC 2.0

Asunnot on lähellä Metsälammin tilaa, jonka tallirakennukset ei ole uusinta uutta, mutta sieltä löytyy tilavat laitumet, maneesi ja erilaisia maastoja silmän kantamattomiin. Kentästä ei ollut mainintaa, mutta ehkäpä maneesi ei lämpene liikaa kesähelteillä - silloin harvoin, kun niitä sattuu olemaan. Tallissa on lisäksi tarjolla täys- ja puolihoitopaikkoja, joten saisin ainakin näin alkuun apua hevosten hoitoon. Vaikka eihän kahden varsaikäisen hevosen hoitamisessa ole paljon hommaa, koska kouluttamisen hoidan itse. Mutta helpottaahan se, kun aamulla ennen töitä minun ei tarvitse käydä ruokkimassa ja viemässä tarhaan. Töiden jälkeen kerkeän käydä kouluttamassa niitä ja oman jaksamisen mukaan voin hoitaa iltatoimet tai sitten tallin henkilökunta tekee sen.

Kävin eilen tutustumassa paikkaan heti töiden jälkeen, mutta en saanut vuokranantajaa silloin kiinni, joten en saanut varmuutta asiaan. Yritin myöhemmin myös soittaa hänelle, mutta silloinkaan ei tullut vastausta, joten päätin, että laitan samantien perään tekstiviestin, jossa sain myös kysyttyä muutaman varmistuksen. Viesti meni kutakuinkin näin:

Suonsilmänmutka ja Metsälammin tila on ihan mahtavan oloisia! Ne on kuin luotu minulle sekä hieman ujonpuoleiselle Kyöstille ja kiusankappale-Likalle. Tarvitsisin asunnon mahdollisimman pian, koska hevoset pitäisi hakea kasvattajiltaan ihan näinä päivinä ja tämän hetkiseen 18 neliön kerrostaloasuntoon ne ei ihan mahdu! Ottaisin näin alkuun puolihoitopaikan molemmille, sen varmaan voi tarvittaessa laajentaa myös täyshoitopaikaksi?

Ilmoituksessa mainittiin myös, että muutkin lemmikit on sallittuja, joten ei pitäisi olla ongelma, jos jossain välissä saan hankittua kauan haaveilemani koiran ja mahdollisesti kissankin? Saako koiraa pitää vapaana tallin alueella, kunhan se osaa käyttäytyä? Entä kissa, tuleeko sanomista, jos se vaeltelee muiden pihoilla?

Äskettäin vuokranantaja soitti ja esitteli itsensä Elva Ojanteeksi. Hän pahoitteli, ettei pystynyt eilen olemaan yhteyksissä, mutta hänellä oli juuri iso freelancer-keikka toisessa kaupungissa eikä päässyt tallillekaan kuin vasta pari tuntia sitten. Hän kertoi asunnosta ja Metsälammin tilasta, josta varmistui esimerkiksi se, ettei siellä tosiaan ollut kenttää. Mutta hän sanoi, että Loitsulan kenttää saa vapaasti käyttää silloin, kun se on vapaana. Kentän portilla on varauskirja, mutta monikaan ei muista siihen merkitä tekemisiään, mutta aina on hyvin saatu sovittua yhdessä, jos on useampi menossa samoihin aikoihin.

Saatuani vastauksen ilmaantuneisiin kysymyksiin, sovimme että asunto 1 B on varattu minulle, kunnes pääsemme tekemään virallisen sopimuksen. Elva sanoi olevansa paikalla koko viikonlopun, koska on jäämässä viettämään juhannusta isänsä luokse. Vastasin lähes automaattisesti, että tulisin tietenkin vasta pyhien jälkeen, mutta Elva vain tuhahti leppoisasti ja sanoi: "Höpö höpö, senkun tulet huomenna! Ja jollei sinulla ole muita suunnitelmia, niin pääset samalla kokemaan Suonperän juhannuksen, jos haluat." Niinpä sovimme, että menen Loitsulalle huomenna puolilta päivin. En vastannut juhannuksen viettoon mitään, vaan jään yön yli miettimään, että jäänkö heidän kanssaan katsomaan juhannuskokkoa vai tulenko takaisin pikkuyksiööni.
kuva © tworm / CC BY-NC-ND 2.0

takaisin ylös

15.06.2018 - Ensimmäiset näyttelyt

Ensimmäiset näyttelyt takana, jotka meni oikeastaan harvinaisen hyvin. Tai siis ainakin Kyöstin osalta, koska pieni oripoika oli niin rohkea ja meni vieläpä voittamaan luokkansa! Tuomarin kommentti oli "suloinen ja valppaan oloinen kaveri", mikä totisesti on niin totta kuin olla ja voi. Olisin odottanut, että Kyösti olisi ollut oma ujo itsensä, mutta mitä vielä: Se oikein heräsi näyttelypaikalla tutkimaan muita osallistujia ja uutta ympäristöä.

Likkaa näyttäessä alkoi tuulemaan siihen malliin, ettei tyttö tykännyt yhtään seistä aloillaan. Kommenttina oli kyllä "suloinen tuulitukka", mutta omasta näkökannalta ei ollut suloista pitää kiinni pientä hyppivää varsaa. Likan sijoitukseksi tuli 4. viiden osallistujan luokassa, joten ei lopulta huono suoritus lainkaan. Ja nämähän nyt muutenkin oli vain leikkimieliset söpikset, joten pääasia oli, että osallistujilla oli mukavaa ja saivat kokemusta näyttelytapahtumasta.

takaisin ylös

06.06.2018 - Nimipäivävierailu

En ollut pitkään aikaan käynyt katsomassa uutta hevostani, joten mikäs sen parempi päivä kuin orin nimipäivä! Joo, eihän missään kalenterissa tietenkään ole päivää Huntuhurmaajalle, mutta Kyöstiksihän tuota aina kutsutaan, joten tottakai nimppareita vietetään Kyöstin päivänä. Isänsä tavoin tämäkin poika rakastaa porkkanoita enemmän kuin muita kasviksia tai hedelmiä, joten olin ostanut niitä sille puolen kilon säkissä. Olihan orilla juuri puolivuotispäiväkin, joten oikein sopiva määrä sen suhteen. Eihän se kyllä saanut kaikkia itse syödä, koska sillä oli viisi saman ikäluokan tarhakaveria seuranaan. Enhän minä voinut mennä sinne ja antaa koko säkkiä Kyöstille, vaan annoin muillekin jotain: Puolikkaat porkkanat per turpa, niin Kyöstille jäi vähän enemmän.
kuva © theq47 / CC BY-SA 2.0

takaisin ylös

31.05.2018 - Vieroitus

Kyöstillä tuli puoli vuotta täyteen toissapäivänä ja kasvattaja kertoi sen vieroituksen olevan vihdoin ohi. Homma oli hänen mukaansa harvinaisen vaikea ja hänellä sentään on jo yli kymmenen vuoden kokemus suokkivarsojen vieroituksesta! Kuulemma Huntu-emäkin oli jo useamman päivän ollut todella kiukkuinen, kun pieni Kyösti pyöri koko ajan sen jaloissa. Lopulta Kyösti alistui kohtaloonsa ja oli jäänyt kaveriensa kanssa laitumelle, kun viimeiset emät vietiin pois.

Menisi vielä muutama kuukausi ennen kuin Kyösti voi tulla kotiin minun luokse, mutta kasvattaja sanoi jo papereita täyttäessämme, että olen aina tervetullut katsomaan sitä. Lisäksi sovimme myös, että saisin viedä orin kesäkuun puolessa välissä leikkimielisiin näyttelyihin. Sinne on muutama muukin saman varsalauman yksilö lähdössä, joten Kyösti ei ole ihan yksin siellä. Jännittää jo nyt ihan mielettömästi, koska Kyösti on niin erilainen kuin isänsä. Majurilla meni ehkä minuutti tai pari, kun se oli sinut uusien asioiden kanssa, mutta Kyöstin kohdalla niihin on parempi varata päivä tai mieluummin kolme. Onhan se toki vielä ihan pieni, joten mitään ei ole vielä menetetty ja kuten edellä jo mainitsin, en olisi voinut parempaa kasvattajaa valita.

takaisin ylös

29.04.2018 - Nimeä metsästämässä

"Se syntyi, se vihdoin syntyi!" Melkein huusin puhelimeeni, mitä langan toisessa päässä oleva siskoni arvosti varmaan suurestikin. "Juu, hieno juttu, mutta voisit varmaan vähän rauhoittua", Zafiro sanoi, kun hiljenin hetkeksi. "Joo, anteeks, oon vaan niin innoissani. Ja sieltä tuli ori, se on komea ruunikko oripoika!" Jatkoin hehkutusta uudesta hevosestani. Siskoni jaksoi kuunnella höpötystäni, välillä kommentoiden, mutta enimmäkseen hän taisi olla vain hiljaa. Vartin verran juttelimme, kunnes hänen piti jatkaa töitään.
kuva © notthatwillsmith / CC BY-NC 2.0

Puhelun päätyttyä jäin miettimään nimeä hevoselle. Isänähän on oma mussukka Mörkövaaran Majuri, joten luonnollisesti ensimmäisenä tulee mieleen armeijatittelit: Amiraali, Luutnantti, Kenraali.. Mutta en halua jatkaa tämän kanssa armeijateemalla ja Majurilla on muutenkin jo varsana Kersantti ja Eversti, joten tämä saisi olla jotain ihan muuta. Tuore emä on Fiktion Huntu, josta minulle ei tule kyllä yhtäkään orille sopivaa nimeä mieleen. Niinpä lähdin tutkimaan tamman varsalistaa: Taavetti, Hurmuri ja Hilppa. Oi vitsi, Hurmuri olisi ollut niin hyvä! Sitten huomasin Hilpan ja siitähän tuli heti mieleen Facebookista tuttu Kyösti-koira. Joo, siitähän tulee Kyösti!

Laitoin kasvattajalle sähköpostia kysyäkseni hänen mielipidettä nimestä ja myös, jos hänellä olisi ehdotuksia. Hän vastasi aika nopeasti, mutta hänellä ei valitettavasti ollut ideoita kuin tammoille. Lisäksi hän kertoi, että hänelle kelpaa juuri se nimi, josta tuleva omistaja tykkää. Eli vapaasti saisin nimetä varsan Kyöstiksi, jos niin haluan. Joku siinä minua kuitenkin tavallaan vaivasi, kaiketi ehkä juuri se, mistä nimi on peräisin. En haluaisi, että ihmiset ajattelevat minun nimenneeni hevoseni koiran mukaan - Ei sillä, että koirissa olisi mitään vikaa! Joten sovimme kasvattajan kanssa, että laitan vielä foorumille kyselyä, koska sieltä yleensä tulee todella kivoja nimiehdotuksia.

Kuten jo sanoin, nimiä tosiaan tuli. Eräältä käyttäjältä tuli Hunningolla, Viljami sekä Humuri. Viimeisimmän luin ensimmäisen kerran Hurmurina, minkä takia se karsiutui heti listalta pois, koska tuskin jäisi viimeiseksi kerraksi ja tammallahan tosiaan oli jo Hurmuri-niminen varsa. Hunningolla-nimeä jäin miettimään hetkeksi, mutta ei sekään ollut ihan sitä mitä hain. Toinen foorumilainen keksi tamman nimestä muunnoksia: Huntu(jen)hurmaaja sekä Huntujahurmaava. Näistä Huntuhurmaaja nousi heti ykköseksi ja hetken nimeä pyöritellessäni totesin, että siitähän tulee Mörkövaaran Huntuhurmaaja aka Kyösti.

takaisin ylös

16.04.2018 - Kasvattajan vastaus

Kasvattaja vastasi sähköpostiini jo seuraavana päivänä ja aloitti viestin kehuen vuolaasti Majurin menestystä ja siitä kuinka hän on niin iloinen, kun haluan toisenkin varsan Mörkövaarasta. Hänelle kelpasi Majurin ja Hunnun yhdistelmä oikein hyvin ja jatkosta sovimme niin, että hän ilmoittaa heti, kun tamma tulee kiimaan. Voimme sitten meille sopivaan aikaan kurvailla Majurin kanssa Mörkövaaraan, niin saadaan asia eteenpäin.

Yleensähän se on niin päin, että tamma kuskataan orin luokse, mutta varsinkin nyt, kun pyyntö tuli minulta ja varsakin tulee minulle, niin en näe mitään syytä, miksi tvishan pitäisi kuskata hevostaan minnekään. Lisäksi vaikkei reissaaminen yleisesti ottaen ole raskasta hevosille, niin on se minusta silti jotenkin loogisempaa, että ori viedään aina astutettavan tamman luokse.

takaisin ylös

13.04.2018 - Varsakyselyä

Laitoin tänään viestiä Majurin kasvattajalle, koska hän oli toinen, jolta löytyi sopiva tammaehdokas uudelle hevoselleni. Ja olihan Majurikin hänen kasvatteja, niin tietysti halusin tämänkin varsan häneltä. Kasvattajalla olisi ollut kaksikin vaihtoehtoa, mutta päädyin lopulta Huntuun, koska halusin mahdollisuuden hieman kookkaampaan hevoseen. Majurihan on vain 151 senttiä ja Huntu 160 cm, joten varsasta toivottavasti tulee jotain näiden väliltä. Perinnöllisyys on toki aina epävarmaa ja vaikka saisit varsan kahdesta 160 senttisestä hevosesta, voisi se silti jäädä vaikkia 145 senttiseksi.

takaisin ylös

04.04.2018 - Uuden hevosen aika?

Ilmoitin Majurin tänään Yleislaatuarvostelun tilaisuuteen, koska sen kanssa ollaan tehty kaikki, mitä kuvitella saattaa. Samalla tajusin, että orihan alkaa olla jo vanha (vaikkei sitä kyllä aina huomaakaan), joten minun täytyy alkaa varautua siihen, kun se aikanaan lähtee vehreämmille laitumille. Sen verran rakas otus kyseessä, että pitäähän minun saada siitä itselleni varsa uusia koitoksia varten.

takaisin ylös